PASKA JUTTU

Laku, Samuli ja Vippe.

Valkoiset hiutaleet ja lisää lunta. Täksi päiväksi povattu parikymmentä senttiä enemmän. Kasat katolta työnnettiin räystäiltä alas ja vallit talon ympärillä kasvoivat. Äiti kaivoi hiekkalaatikon esille ja Samuli innostui nähdessään leikkikalunsa pitkästä aikaa. Mutta lunta satoi koko ajan. Itätuuli sirotteli sitä somasti puiden oksille, asetelmallisesti portinpieliin. Sitä satoi ja satoi. Suli poskille ja jäätyi ripsiin. Hatun päälle ilmestyi hassu kasa ja kengänpohjien möykyistä tuli pyöreät lumen jäätyessä kävelijän kiusaksi.

Lumesta löytyi hiekkalaatikko ja Samulin kaivuri.

Lumen aikaan kaikki hautautuu. Lapio, jos se lojuu maassa. Lyhty, kun se kaatui kannonnokasta. Autopaikka, eikä kenelläkään ole intoa aurata.

Vippe ja Samuli pulkkamäessä.

Samuli taisteli pulkkansa kanssa. Pitkä naru oli uponnut lumeen, eikä se irronnut kiskomalla. Äiti taisteli itsensä kanssa, ettei juoksisi avuksi, sillä pienimmilläkin on oikeus taistella omat taistelunsa. Onnistumisen ilon voi kokea vain, jos saa kokeilla onneaan. Samuli huusi ja raivosi. Äiti odotti avun pyyntöä, sillä sen äiti oli itselleen luvannut, että kun lapsi pyytää apua, sitä saa ja nopeasti. Siihen asti oli odotettava. Siedettävä sitä, että toinen harjoittelee, on hitaampi, tekee asiat hankalammin tai vain omalla tavallaan.

- Täällä on jotain punaista! Tuu auttamaan!
Äiti kiirehti avuksi kauhistuen näkyä. Pulkka oli yltä päällä paskassa ja niin oli Samulin naama ja haalarit!

- Älä koske mihinkään, älä puhu, älä liiku, äiti kantoi pojan sisälle. Pesi ja puki uudelleen ja sitten takaisin pihalle: - Mutta ei mäkeen!
- Mitä mä sitten teen?
- Ei siellä voi laskea, äidille valkeni puhuessaan, että koko rinne oli täynnä koirankakkaa, pieninä kasoina siellä täällä salakavalasti lumen alla.

Mitä täällä voi tehdä?

Ongelman kimpppuun lapion kanssa. Kakkakasan löytyessä, äiti kiikutti sen kauas, kauas, pois, pois. Täysin syventyneenä paskahommaansa, äiti unohti tympääntyneen pikkumiehen. Kotvasen kuluttua lasta ei näkynyt. Hätääntyneenä äiti juoksi aidalta aidalle huhuillen. Nyt ei makkarakaan auttaisi, poika oli poistunut pihalta, mutta minne. Äiti juoksi sisälle hakemaan kännykkäänsä, mutta siellä häntä odotti yllättävä näky:

Sohvalla istui punaposkinen pellavapää sylissään pussillinen juustonaksuja:
- Mä jään sisälle, Samuli ilmoitti: - Ja tulen ulos vasta sitten kun on kesä.

Mitä me muka ollaan tehty?